Samalla kun puheenjohtaja ja Melissa köyttivät minua kliinisen humaaniin muinaisteknologiseen kidutustuoliinsa, haparoin joka ikisellä hermosolullani mitä tahansa, johon synkronointini tarttuisi. Tämän oli nyt pakko luonnistua jollain tavalla, hyvä onneni ja käsittämätön karismani ei voisi pettää minua tänään, ei juuri nyt. En haluaisi jäädä jumiin johonkin Säätiön tietoverkkoon ikuisesti kummittelevana bottina enkä varsinkaan halunnut, että säkenöivää … Jatka artikkelin 111100 lukemista